#Ukraina

Nagasakin vuosipäivänä on aika miettiä uudelleen ydinstrategiaa ja Ukrainan sodan lopettamista

Vuosipäivänä, jolloin Yhdysvallat pudotti atomipommin Nagasakiin (9. elokuuta 1945), on välttämätöntä, että tarkastelemme ydinpelotteen epäonnistumisia turvallisuuspolitiikana. Oscar Arias ja Jonathan Granoff ehdottavat, että ydinaseilla on minimaalinen peloterooli Natossa ja esittivät rohkean ehdotuksen valmistautua kaikkien Yhdysvaltojen ydinkärkien vetämiseen Euroopasta ja Turkista alustavana askeleena neuvottelujen aloittamiselle Venäjän kanssa. 

Ei enää sotia ja ydinaseiden kielto

Jos Ukrainan katastrofeista tulee jotain rakentavaa, se voi olla sodan lopettamista koskevan vaatimuksen äänenvoimakkuuden lisääminen. Kuten Rafael de la Rubia huomauttaa, "todellinen konflikti on voimien välillä, jotka käyttävät ihmisiä ja maita manipuloimalla, sortaamalla ja asettaen niitä toisiaan vastaan ​​voittoa ja voittoa tavoittelemalla... Tulevaisuus on ilman sotaa tai ei ollenkaan."

Ukrainan pasifisti Juri Sheliazhenko rauhan asian tukemisesta

Yurii Sheliazhenko, Ukrainan pasifistisen liikkeen pääsihteeri, valaisee rauhankasvatuksen merkitystä pelon ja vihan voittamiseksi, väkivallattomien ratkaisujen omaksumiseksi ja rauhankulttuurin kehityksen tukemiseksi Ukrainassa. Hän tarkastelee myös militarisoidun globaalin järjestyksen ongelmaa ja sitä, kuinka väkivallattoman globaalin hallinnan näkökulma tulevaisuuden maailmassa ilman armeijoita ja rajoja auttaa lievittämään Venäjän ja Ukrainan sekä itä-länsi-konflikteja, jotka uhkaavat ydinapokalypsia.

Lopeta sota, rakenna rauha

Ray Acheson väittää, että voidaksemme kohdata Ukrainan pahenevia kriisejä, sodan ja sodan voiton tavoittelun on lopetettava, ydinaseet on lakkautettava ja meidän on kohdattava sodan maailma, joka on tarkoituksella rakennettu rauhan, oikeudenmukaisuuden ja selviytymisen kustannuksella.

Kymmenen kohtaa Ukrainasta rauhanpolitiikan näkökulmasta

Werner Wintersteiner väittää, että Venäjän hyökkäyksen jälkeenkin rauha on ainoa vaihtoehto Ukrainassa. Hänen analyysinsä pohjalta GCPE kutsuu lukijoita pohtimaan rauhantutkimuksen näkökulmaa, selvittämään, mitä nykyisestä keskustelusta puuttuu, ja pohtimaan, mitä järjestelmämuutoksia saatetaan tarvita oikeudenmukaisen rauhanratkaisun saavuttamiseksi.

Siirry alkuun